Näiden kirjojen joukosta valitaan Kirja-Millennium
Anneli Suusaari: Ei sinne yllä myrskysää
978-951-23-6388-9
232 sivua
Kustantaja: Karisto Oy 2018
Kirjoittaja: Hämeenlinnassa asuva, eläkkeelle siirtynyt Tampereen yliopiston atk-vastaava.
Tarina: Äiti saa aivoinfarktin ja alkaa pitkä matka, viimeinen matka, jonka aikana äiti heikkenee, isä pysyy rinnalla, itsekin sairaana ja ainoa tytär uupuu matkalla kohti lopullisia hetkiä. Oman elämänsä lähes unohtaen, päähenkilö seuraa koko matkan äidin sairastumisesta lopullisiin hautajaisiin. Välillä tarina palaa 1950-luvun alkuun, äidin nuoruusvuosille, erilaisten vaatteiden ja kuosien kautta, muistellen nuoren naisen elämää tansseissa, seurustelussa ja lopulta tarinan päähenkilön syntymään. Nuoruuden muistot vahvistavat tarinan kertomusta äidin ja isän rakkaudesta sairauden keskellä.
ARVIOT
Kieli: Virheetöntä, vivahteikasta ja helppolukuista suomen kirjakieltä.
Ihmisyys: Äidin ja tyttären suhde on vahvimpia siteitä, mitä ihmiselämässä voi kokea, ja tämä kirja avaa koko tarinan kaikessa syvällisyydessään auki. Ihmisen olemassaolo perustuu lopulta isän ja äidin rakkauteen, ja sen myötäeläminen jatkuu muistisairaan äidin kanssa viimeiselle portille saakka.
Keskinäinen ymmärrys: Äidin sairastuminen kadottaa hänen ymmärryksensä ja lähimuistinsa. Pienistä palasista tytär ja äiti, ja myös isä, hakevat keinoja kommunikoida äidin kanssa, joka välillä nauraa ja välillä vihaa. Kommunikaatiota pitää soveltaa aina jokaisen hetken tilanteen mukaisesti.
Toivo: Vaikka Kirja-Millennium ei missään nimessä etsi uskonnollista kirjallisuutta, tämä kirja tuo mieleen toivon siitä rauhasta, johon kuolema lopulta sairaan vanhuksen vapauttaa. Se on kaikessa surussakin toivoa herättävä ajatus.
Matka: Viimeinen matka, äidin elämän sammuminen askel kerrallaan.
Alustava arviointi: 5 / 5
Kunniamaininta: Kirjoilla voi olla monia tehtäviä. Ne kertovat tarinoita, ne sivistävät lukijaansa. Tämä kirja on raportti ja dokumentti vanhuksen dementiasta, mikä on monelle keski-ikäiselle lukijalle omakohtaisesti koettu asia, mutta harva on omaa kokemustaan pystynyt kirjaamaan paperille. Tämä kirja tekee sen kokonaisuudessaan, ja sellaisenaan kirja on tärkeä dokumentti ihmisyyden tästä osa-alueesta.
Leena Valkonen: Inkeriläisperheen lähdön ajat
978-952-252-593-2
184 sivua
Kustantaja: Aikamedia Oy
Kirjoittaja: Vaasassa syntynyt Leena Valkonen paljastuu kirjassa Mikko Kolomaisen tyttäreksi, minun suosikkisisarukseni lapseksi. Kirjan lopussa kerrotaan kirjan tutkimusvaiheista, joka lisää tarinan kiinnostavuutta.
Tarina: Mikko Kolomainen pakenee Rajajoen yli Suomen puolelle Neuvostoliitosta. Kolomaisen perheen eri jäsenet esiintyvät tuokiokuvina niin etsimässä pääsyä Petsamoon, joutumassa Siperian vankileirille, asettumassa asumaan Suomeen tai Ruotsiin, kunnes vanhemmat menehtyvät, lapset kasvavat vanhuksiksi, lastenlapset ylläpitävät sukulaissuhteita ja kirjoittaja asettaa itsensä tarinan jatkumoon, osana sukututkimusta ja arkistojen penkomisia. Tarina on sydäntä särkevän riipaiseva kertomus Inkerinmaan Venjoen Porun kylästä karkotetun suurperheen vaiheista Stalinin ja sota-ajan Neuvostoliitosta suvun hajoamiseen eri puolille Pohjois-Eurooppaa, ja inkeriläisten pakkopalautuksiin takaisin Neuvostoliittoon, kun samalla suvun identiteetti vaivoin säilyy eri sukupolvien aikajanalla.
ARVIOT
Kieli: Hyvää ja luettavaa suomen kieltä, mukana autenttisia kirjeitä ja sitaatteja oman aikansa inkeriläisten kirjoittamina
Ihmisyys: Kirja on suuri ihmisyyden ylistys pahuuden keskelläkin
Keskinäinen ymmärrys: Saman suvun edustajat ovat syntyneet kuka Venäjällä, kuka Suomessa, kuka Ruotsissa, selviytyneet Stalinin vankileireiltä ja saksalaisten leiriltä Virosta, ja heitä yhdistää sama koti Inkerinmaalla.
Toivo: Elämänhalu, selviytyminen Stalinin vainoista ja suvun tarinan jatkuvuus tuovat toivoa lukijalle.
Matka: Kirja liikkuu Rajajoen ylittämisestä ja Petsamoon pakenemisesta Siperian vankileireille, Viroon, pakomatkalle Ruotsiin ja aina Barcelonan kautta Kanadaan ja lopulta Air BnB -asuntoon Tampereelle
Alustava arviointi: 5 / 5
Kunniamaininta: Inkeriläisten tarinaa ei ole kerrottu riittävästi, muistaen, että 50.000 inkeriläistä jouduttiin pakkoluovuttamaan takaisin Stalinin Neuvostoliittoon. Tämä kirja riipaisevalla tavallaan tuo yhden suvun tarinan elävällä tavalla. Ehdoton lukusuositus ja vahva ehdokas viiden parhaan joukkoon.
Tarja Tuovinen: Kenttäsairaala
978-952-7344-50-7
176 sivua
Kustantaja: Kirjokansi
Kirjoittaja: Tarja Tuovinen on kiertänyt sairaanhoitajana maailman sota- ja kriisipesäkkeissä vuodesta 1989. Näihin vuosiin mahtuu paljon nähtyä ja koettua, jota hän on hyödyntänyt romaanissa.
Tarina: Suomalainen sairaanhoitaja kilvoittelee Pakistanissa Punaisen Ristin palveluksessa, joutuu salaliiton uhriksi mutta selviytyy siitä voittajana, kolhuineen kaikkineen. Kiinnostavasti kerrottu tarina monine sivujuonteineen.
ARVIOT
Kieli: Hyvää suomen kieltä, joka innostaa lukemaan. Erikoista on ”hattupää-ässän” käyttö, ei v-kirjaimen muotoisena vaan alassuin olevana lisukkeena.
Ihmisyys: Vahva ihmisyyden tunne, auttaminen kriisialueella, erilaisten ihmisten rooli hädän keskellä.
Keskinäinen ymmärrys: Yhtäältä suomalaisen sairaanhoitajan suhde paikalliseen, hyvinkin erilaiseen kulttuuriin ja toisaalta eri maista saapuvien terveydenhoitohenkilökuntaan kuuluvien ammattilaisten kulttuurien törmäämiset toisiinsa. Iso osa kirjan tarinaa liikkuu ihmisten kohtaamisten ja ymmärryksen haasteiden sekasotkuissa.
Toivo: Erittäin rajujenkin ihmissuhteiden myllerryksestä löytyy uuden elämän toivo.
Matka: Huikeaa tarinaa Pakistanin Peshawarista ja muualta, kontrastina Sveitsi ja kotimaa Suomi. Eläväistä vieraiden kulttuurien kuvailua.
Alustava arviointi: 5 / 5
Kunniamaininta: Harvinaisen hyvin elävöitetty tarina todellisesta elämästä, vailla tabuja ja tekopyhyyttä. Rehellinen kirja, joka kannattaa lukea.
Harri Kivelä: Varokaa ohikiitävää hetkeä
978-952-355-052-0
136 sivua
Kustantaja: Reuna Oy 2020
Kirjoittaja: Kulttuurin ystävä ja kirjoittaja, oli mukana arvioimassa Joki-kirjoituskilpailun tekstejä ja toimitti niistä kootun antologian. Työelämän ja ”virastoproosan” jälkeen tuli aika saattaa oma kaunokirjallinen teos kansien väliin.
Tarina: Tarinan päähenkilö Johannes asuu joen rantamilla hylätyllä rautatieasemalla ja korjailee radiolaitteita. Hän onnistuu saamaan yhteyden lähiasemien laitteisiin, ja alkaa lähettää kuulutuksia, jotka ovat aforismeja. Kirjan nimi on yksi näistä kuulutuksista. Kuulutukset herättävät huomiota, mutta kiinni ei jäädä. Eronnut keski-ikäinen Johannes tapaa naisia, joista toinen ottaa eron ja heittäytyy Johanneksen naisystäväksi. Joki tulvii ja aiheuttaa lopulta ratapenkereen sortumisen, mikä vie Johanneksen sairaalaan ja sen jälkeen elämä jatkuu epäselvissä merkeissä.
ARVIOT
Kieli: Hyvää, vivahteikasta ja haastavaa suomen kieltä.
Ihmisyys: Aidosti ihmiselle maistuva kirja, vastoinkäymiset otetaan vastaan tyynesti, harrastukset tuovat sisältöä elämään, usko tulevaisuuteen pysyy vahvana.
Keskinäinen ymmärrys: Ihmiskontaktit ovat syvällisiä, kuten koko kirjakin.
Toivo: Eronnut keski-ikäinen mies, pienellä paikkakunnalla, kuulostaako tutulta? Lopulta asiat alkavat järjestyä omalla painollaan, suuttunut esikoispoika ottaa yhteyttä tehtyään isästänsä isoisän, naissuhteita alkaa ilmestyä elämään, asiat menevät eteenpäin.
Matka: Kirjassa ollaan koko ajan liikkeellä, joen virran ja junien kulkiessa elämän rinnalla, ja kuten kirja toteaa: ”virtoja on monenlaisia, vedessä ja maalla”.
Alustava arviointi: 5 / 5
Kunniamaininta: Hyvin teemoitettu kirja avaa joen ja rautatien jatkuvaa liikettä sitoen ne ihmissuhteisiin ja monipolviseen tarinaan.
Jarmo Stoor: Prässi
978-952-351-493-5
214 sivua
Kustantaja: Into Kustannus Oy
Kirjoittaja: Helsingissä ja Oulussa asuva maailman vahvin kirjailija, joka on voittanut rugbyssä SM-pronssia ja saanut 20 kertaa SM-mitalin ja kaksi kertaa MM- ja EM-mitalin kilpakädenväännössä.
Tarina: Luin aikoinaan puoleen väliin Volter Kilven ”Alastalon salissa” ja tuntui, että siinä vaiheessa oltiin ehditty kävellä salin halki ja sieltä toinen rupeama tupakkahyllylle. Siihen saatiin uppoamaan yli 400 sivua. Stoorin kirjassa ehditään saada yksi kädenvääntö loppuun. ”Kilpakädenvääntö on maailman nopein kamppailulaji. Ottelu kestää sekunteja, maksimissaan minuutteja”. Tämä on lähtötilanne, ja silti yhtä ottelua käydään yli 200 sivun verran. Omaelämänkerrallisessa romaanissaan Stoor ei taistele pelkästään turkkilaista vastustajaa, tai edes rikollisen epäoikeudenmukaista tuomaripeliä vastaan. Ei, Stoor taistelee itseään vastaan, omaa järkähtämätöntä enontekiöläistä henkistä kanttiaan vastaan. Sitä mukaa, kun sekunnit muuttuvat minuuteiksi, ja ottelu keskeytetään tuomaripelillä, uudestaan ja uudestaan, käy Stoor läpi koko lapsuutensa ja nuoruutensa taistelut, pettymyksiä ja tappioita, pieniä ja suuria voittoja, ja tietysti naisten kanssa vehtaamista peilaten, EM-kädenväännön jatkuessa sivu sivulta.
ARVIOT
Kieli: Stoor käyttää taitavasti lappilaista murretta sujuvan ja lukemaan innostavan kirjakielen seassa.
Ihmisyys: Stoor käy läpi koko ihmisyyden ja ihmiselämän kirjon taistelussaan epärehellisyyttä, heikkoutta ja laiskuutta vastaan.
Keskinäinen ymmärrys: Jos jokainen viisikymppinen saisi kertoa koko elämäntarinansa tässä mittakaavassa, ihmisten olisi helpompi elää ja ymmärtää toisiaan.
Toivo: Viisikymppinen mies käy läpi koko elämänsä taistelut, kohdatessaan elämänsä haastavimman taistelun, antamatta kertaakaan periksi. Tämä, jos mikään, tuo toivoa ihmiselämään.
Matka: Kirja on matka ajassa lapsuudesta Bulgarian Sofiaan, missä koko Eurooppa kohtaa epäreilun kilpailun merkeissä.
Alustava arviointi: 5 / 5
Kunniamaininta: Romaanimuotoon puettu omaelämäkerta, urheilukirja ja silti kaikki elämän kirjot sisäänsä sulkeva lukukokemus.
Lauri Sallinen: Ihmisen äärellä
978-952-94-6107-3
160 sivua
Kustantaja: Arvoka 2022
Kirjoittaja: Jyväskylässä asuva 1979 syntynyt aforismikirjailija.
Tarina: Mikael asuu kylässä, jossa ihmisillä on paha olla. Hän eristäytyy metsään kahdeksi kuukaudeksi ja sen jälkeen lähtee kylän raitille, jossa hän tapaa erilaisia ihmisiä. He kutsuvat Mikaelia surun runoilijaksi, esittävät tälle kysymyksiä, joihin Mikael vastaa aforismeilla. Lopulta Mikael taas eristäytyy yksinäisyyteen, kunnes ihmiset tajuavat Mikaelin sanoman arvon ja palaavat hänen luokseen. Kylä eheytyy.
ARVIOT
Kieli: Hieman vanhahtavaa mutta virheetöntä suomen kirjakieltä. Kirjassa ei ole yhtään modernia uutta sanaa, vaan teksti vaikuttaa ajattomalta.
Ihmisyys: Ihmiset kysyvät, Mikael vastaa. Teksti pureutuu syvälle ihmisyyteen.
Keskinäinen ymmärrys: Tarinan lopulla eri ihmiset paljastavat, miten Mikaelin vastaukset ovat vaikuttaneet heihin, ja he ymmärtävät paremmin oman elämänsä ongelmia.
Toivo: ”Me elämme siitä toivosta, joka on meissä”, vastaa Mikael, mutta syventää, että toivo on halua sulautua ikuisuuteen.
Matka: Mikaelin eteneminen ihmisen luota toisen ihmisen luokse tahdittaa muuten haastavaa kirjaa.
Alustava arviointi: 5 / 5
Kunniamaininta: Erittäin syvältä luotaava, romaanin muotoon puettu aforismikirja, josta riittää ammennettavaa. Täytyy lukea hitaasti ja/tai moneen kertaan.
Minna Mikkanen: Kotijoukot
978-952-355-050-6
274 sivua
Kustantaja: Reuna Oy 2020
Kirjoittaja: Kuopiolainen kirjailija, jonka sukujuuret ovat Maaningalla, ja on myös kirjoittanut rikosnovelleja.
Tarina: Pieni kylä Savossa jatkosodan aikana, naiset hoitavat lapsia ja maatilaa, miehet ovat sodassa. Kaksi sotavankia tekee miesten töitä ja toinen, inkeriläistaustainen ja suomeakin puhuva Igor flirttailee Hilkan kanssa. Isä haavoittuu sodassa, tulee lomille ja pian
ARVIOT
Kieli: Hyvää suomen kieltä, dialogit ovat Maaningan murretta, lopussa evakot tuovat oman värinsä keskusteluun. Hyvin kirjoitettu romaani.
Ihmisyys: Lämminhenkinen tarina sisältää aitoja tunteita ja haastavia ihmiskohtaamisia.
Keskinäinen ymmärrys: Rakkauden dilemma, voiko sodan keskellä rakastua ”ryssään”?
Toivo: Sota päättyy, isä ja poika palaavat sodasta, uusi elämä syntyy rauhan jälkeen, ihmisyys voittaa mielettömän sodan.
Matka: Matka ajassa, sodan riehuessa, kohti rauhaa.
Alustava arviointi: 5 / 5
Kunniamaininta: Erinomaisesti ja lämminhenkisesti kirjoitettu jatkosotaan sijoittuva romaani.
Pirkko Jurvelin: Usko, Rauha ja rakkaus
978-952-80-6296-7
210 sivua
Kustantaja: Omakustanne (Books on Demand)
Kirjoittaja: Saksalaiseen ja englantilaiseen filologiaan erikoistunut filosofian maisteri ja opettaja. Tämä on Jurvelinin kuudes romaani.
Tarina: Isänsä puolelta venäläistaustainen Usko Zuhukov on Vapaussodassa valkoisten puolella nähdessään ystävänsä kuolevan. Hän palaa Etelä-Karjalaan Metsäkylään Lappeenrannan ja Parikkalan välimaastoon ja kosii 15-vuotiasta Rauhaa. Pari vuotta myöhemmin he menevät naimisiin, ja sen jälkeen eletään 1920- ja 1930-lukua, lapsia syntyy, kehitys kehittyy, ihmisiä kuolee ja ihastutaan ja rakastutaan. Juonenkäänteiden jälkeen tapahtuu mitä alun perin haluttiin, mutta onko tämä kaikki allegoria Karjalan menetyksestä?
ARVIOT
Kieli: Hyvää, selittävää ja selkeää suomen kirjakieltä.
Ihmisyys: Psykologisesti hienosti kirjoitettua dramatiikkaa, paljon ihmisten ajatuksia, tunteita ja elämän pohdintaan liittyviä päätöksiä on osattu kuvailla uskottavasti.
Keskinäinen ymmärrys: Kirjan henkilögalleriassa on hieno kokoelma suomalaisia, venäläisiä, saksalaisia, kaupunkilaisia ja maalaisia, isäntiä ja renkejä, koko värisuora.
Toivo: Toivottomuuden keskeltä nousee kuitenkin uuden tulevaisuuden toivon pilkahdus.
Matka: Kirja kulkee ajassa Vapaussodasta toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan.
Alustava arviointi: 5 / 5
Kunniamaininta: Kirjan monimerkityksellinen nimi: Usko elämään, usko ihmiseen, ja sodasta rauhaan, kirja kulkee lähes täysin rauhan ajassa, sodat vain mainitaan. Ja kaiken keskiössä on rakkaus. Toisaalta kirja omakustanteena kaipaisi ansaitsemaansa huomiota. Voisin kuvitella, että jos tämän tekstin olisi julkaissut esimerkiksi Laila Hirvisaari, kirjaa olisi painettu tuhat kertaa enemmän. Hyvä kirja, kannattaa lukea.
Arto Pietilä: Minä, Mamselli ja Albina
978-952-7244-61-6
304 sivua
Kustantaja: Kustannus HD Inkoo 2019
Kirjoittaja: Inkoossa asuva toimittaja, kirjailija ja kustantaja.
Tarina: Aleksis Kiven elämä elävästi minä-muodossa kirjoitettuna.
ARVIOT
Kieli: Hyvää kirjakieltä, muutama kielioppivirhe mutta myös aitoja Aleksis Kiven sanoja.
Ihmisyys: Koko elämäntarina täynnä inhimillisyyttä.
Keskinäinen ymmärrys: Erityismaininta siitä, että Aleksis Kivi seikkailee elämässään kuuluisien kulttuurihenkilöiden kanssa, ja onpa siellä aikansa ”hesarinkulttuurikriitikko” eli vihaa puhkuva professori Ahlqvist. Kaikkia ei voi miellyttää, mutta aina on ihmisiä, jotka tuhlaavat omaa energiaansa ahkerien ihmisten mustamaalaamiseksi. Tappoiko murskakritiikki lopulta Aleksis Kiven?
Toivo: Vaikka Aleksis Kiven elämää on kuvailtu synkäksi, oli siinä paljon hyviäkin hetkiä, kaksi tärkeää naista, rahaakin tuli joskus. Aleksis Kivi eli ”syksystä jouluun” mutta elämään mahtui monta lämmintä kesää.
Matka: Kirja matkustaa ajassa, ja Nurmijärveltä Helsinkiin ja monen mutkan kautta Tuusulan rantatielle. Matka on myös historiallinen matka tunnettujen tapahtumien kautta.
Alustava arviointi: 5 / 5
Kunniamaininta: On kulttuuriteko kirjoittaa Aleksis Kiven elämäkerta minä-muodossa.
Heidi Airaksinen: Vierge Moderne
978-952-270-438-2
392 sivua
Kustantaja: Arktinen Banaani 2021
Kirjoittaja: Vuonna 1980 syntynyt, Lontoossa antropologiaa opiskellut helsinkiläis-berliiniläinen steinerpedagogi ja kirjailija.
Tarina: Kirjan nimi tulee suomenruotsalaisen Edith Södergranin runosta, jonka tämä julkaisi esikoisteoksessaan Dikter 1916. Joskus 1930-luvun alkupuolella Kumpulan kartanon eli ”Kuppalan” portilta löytyy kuollut Ulrika, ilotyttö, ja sen jälkeen päähenkilö, laitoksen hoitaja, joutuu syytetyksi sekä kuolemasta, että hoidokkien joukkopaosta. Alkaa seikkaperäinen syyllisen etsiminen, ja sillä matkalla ehtii tapahtua paljon.
ARVIOT
Kieli: Hyvää kirjakieltä. Helppo lukea. Puhekieltä käytetty tilannekohtaisesti.
Ihmisyys: Ihmisyyden ajatukseen kuuluu elämän arvokkuus kaikissa olosuhteissa, vaikka yksilöiden on yleensä vaikeaa suvaita sellaisia ihmisiä, joilla on täysin erilainen arvomaailma, käytös tai suhde elämään.
Keskinäinen ymmärrys: Kirjan hienoimpia oivalluksia on erilaisuuden ymmärtäminen, itsessään ja muissa. Hitaasti silmät avautuvat, oivallus, hyvä tunne olla muiden kaltaisiensa kanssa. Se, mikä oli, ja ehkä on vieläkin, rikos tai moraalisesti kyseenalaistettu viipale ihmisen psyykettä, on lopulta suvaittava, itsessään ja muissa, ja se ymmärrys, toisen todellisen luonnon, olemuksen, ihmisyyden ymmärtäminen, on palkinto, joka on rehellisyyden kilvoittelun lopputulos.
Toivo: Murhamysteeri ei ensisijaisesti tuo toivonkipinää mieleen, mutta siellä on kuitenkin enemmän kuin yksi toivon kimallus, edes syyllisen löytyminen ja oikeudentunnon tyydytys: rikos ja rangaistus. Mutta vielä lisää: ihmisen kaipuu löytää oma uniikki erilaisuutensa ja siihen vastine: sidosryhmä, yhteisö, joka ymmärtää ja jonka luona on hyvä olla. Eikös jokainen kaipaa sitä?
Matka: Kirja on matka psyykeen ohdakkeisella tiellä kohti eheytymistä ja oman identiteetin löytymistä. Matka rikoksesta sen paljastumiseen, hyvin otteessa pitävä lukukokemus, no, kirjahan on aina matka lukijan päässä, ja oppaana on kirjailija itse.
Alustava arviointi: 5 / 5
Kunniamaininta: Hyvin kirjoitettu häivähdyksenomaisesti eroottinen trilleri, joka pitää otteessaan loppuun asti.
Kirsti Ellilä: Lepra
978-952-270-421-4
304 sivua
Kustantaja: Arktinen Banaani 2019
Kirjoittaja: Vuonna 1958 syntynyt kirjailija, joka on koulutukseltaan uskontotieteilijä.
Tarina: Matilda siirtyy leprasairaalan johtajaksi 1920-luvun alkupuolella. Taustalla on hänen siskonsa sairastuminen, ja Matildaa kaivataan Dragsvikin sotavankileiriltä ottamaan leprasairaalan haltuunsa. Eletään kieltolain ja korkean moraalin aikaa, ja molempia, lakia ja moraalia, venytetään. Leprasairaalan potilaiden elämänkohtalot kiertyvät dramaattisten tapahtumien kautta loppuhuipentumaan, joka jättää lukijan tunteiden valtaan.
ARVIOT
Kieli: Hyvää kirjakieltä, helppolukuinen kirja, joka pitää hyvin otteessaan.
Ihmisyys: Suuria tunteita, ihmisyyden oleellisimpia kysymyksiä suhteessa järjettömiin sääntöihin ja ihmisen suvaitsevaisuuteen.
Keskinäinen ymmärrys: Moraalisesti itseään ylempitasoisina tuntevien vastuuhenkilöiden ja halveksituimpien potilaiden ristiriidoista löytyy vaikuttava lopputulos.
Toivo: Suuri toivon sanoma.
Matka: Kirja kulkee Orivedellä sijaitsevasta leprasairaalasta Helsinkiin ja muualle, mutta ennen muuta kirjassa kuljetaan ajassa, seuraten yhteiskunnallista, terveydellistä ja itse elämän kehittymistä aikajanalla.
Alustava arviointi: 5 / 5
Kunniamaininta: Hieno aikalaiskuvaus, joka koskettaa syvältä.
Vuosituhannen Inhimillisin Romaani 
Jätä kommentti